Tällaista siis piti vielä pohtia. Voisin tietenkin aloittaa universaalilla vastauksella; se vähän riippuu. Ja niin se riippuukin, koska ei kaikki ominaisuudet sovi kaikkiin töihin. Mutta, jospa yrittäisin kuitenkin kirjoittaa jotain järkevämpää, tosin jos siinä onnistuisin, olisi tämä ensimmäinen blogikirjoitukseni missä olisi jotain järkevää :). Hyvään esitykseen pitää tietenkin olla perusasiat kunnossa. Tekstin käyttö (mitä löytyy siis yleensä joka esityksesta) pitää olla kunnossa. Tekstin määrä, sisältö, fontti ja värit pitää olla sopivat työn sisältöön ja tunnelmaan katsottuna. Kuvia käyttämällä voi saada helposti lisää tunnelmaa,informaatiota ja eloa esityksiin. Kalvojen käyttö, vaihtonopeus, vaihtotapa ja taustavärit ovat tietysti suuressa osassa kun ajatellaan powerpoint -esitystä. Ja sitten...
   Musiikki. Musiikin lisäämisellä esitykseen, voidaan luoda kokonaan uusi maailma. Kohtuu tylsästä esityksestä voikin musiikin jälkeen tulla täysin erinlainen, kuinka erinlainen siitä tulee riippuu tietysti valitusta musiikista ja sen yhteensopivuudesta muuhun ulkoasuun ja sisältöön. Harmi että en laittanut omaan työhöni musiikkia, toisaalta minun työhöni ei ehkä olisi ollut kovin helppoa keksiä sopivaa kappaletta. Mutta ainakin jos haluaa tehdä koskettavan esityksen niin suosittelen kuvia&musiikkia ja vähän tekstiä. Suuri määrä tekstiä sopiikin paremmin informatiivisiin ei taiteellisiin tai tunteisiin vetoaviin esityksiin. Toki tekstiäkin voi muokata niin monella eri tavalla, että sen saa sopimaan monenlaisiin esityksiin mutta pääpiirteittäin siltikin, se sopii parhaiten informaation välittämiseen.
   Animaatiot voivat luoda liikkuvuudellaan suuresti eloa esityksiin. Itsekin olisin animaatiota voinut käyttää, mutta en lopulta keksinyt niin hyvää animaatiota että olisin sellaista alkanut kyhäämään (minun taidoillani se näet veisi jotakuinkin viikon tehdä sellainen).
   Tällaista irtosi tämänpäiväisistä aivomyrskyistä. -->

Harkkatyö valmis, prosessiteksti valmis ja molemmat palautettuna. Tiukalle se tosin menikin kun palautin ne su-ma yönä joskus klo 3.30, toivottavasti se silti vielä hyväksytään. Varsinkin kun unissani laitoin väärät versiot sinne, minkä hokasin maanantaina optimassa kikkaillessani. Eli siis maanantaiyönä laitoin ne oikeat versiot sinne vasta. Sen verran tosin katsoin, että eipä ollut opettajaihmiset niitä silmäilleet...jospa kaiken härväyksen jälkeen kaikki asiat olisivat kuitenkin ookoo.
   Täytyy myöntää että hieman harmittaa oma laiskuus. Siis se että aloitti työnteon viimehetkellä ja se näkyy laadussa. Olisin varmasti paremmankin saanut tehtyä jos olisin malttanut aikaisemmin aloittaa. Päässäni on myös pyörinyt ajatus harkkatyön arvostelusta, miten se toimii? Aivoni ovat kyhänneet minulle ristiriidan liittyen harkkatyön toteuttamiseen. Jos siis henkilö on saanut tehtyä kohdeyleisölle sopivan, hyvän, viihdyttävän ja sopivalla tavalla informatiivisen esityksen niin eikös kurssin tavoite ole silloin toteunut, viesti mennyt perille. Tämä henkilö siis on tehnyt työn enemmänkin yleisölleen, eikä niinkään ajatellut luennoilla/harkoissa käytettyjä ja mainittuja asioita ja niiden avulla pisteiden saantia. Toisaalta taas toinen henkilö on voinut tehdä erittäin analyyttisen työn, missä on käytetty luentokalvoilla mainitsemia "kikkoja" mahdollisimman paljon. Tämän henkilön esitys ei välttämättä siis ole niin hyvä kuin ensimmäisen, mutta hänen prosessitekstinsä varmasti osoittaisi hänen osaavan kurssin asiat hyvin. Kumpi on siis parempi, kumpaa opettajat arvostavat enemmän? Minä tein työni enemmänkin yleisön ja esityksen kannalta tenttimäisen analyysin sijaan. Mutta kylläpä omasta työstä toistakin puolta löytyy, saapa nähdä mihin suuntaan vaaka kallistuu ja että onko pyövelillä ollut hyvä päivä. :)

Noniin. Nyt alkaa Anttikin olla perillä juonesta ja tehnyt sen pohjalta jopa jotain ratkaisuja :). Olen ehkä hieman aikataulusta jäljessä, mutta tuskin olen ainoa ja teen aina tehtävät (parhaiten) paniikissa. Valitsin kohdeyleisökseni nörtit. Enkä siis mitkä tahansa nörtit niinkuin esim itseni, vaan sellaiset nörtit jotka ovat joka päivä koneella huolestuttavan paljon. Sellaiset nörtit joilla menee niin paljon aikaa koneella, että voisi oikeasti sanoa että heillä ei ole elämää, tai ainakin heillä voisi olla sitä enemmänkin. Toki koneella näppääminenkin on elämää, mutta siis järkevämpiäkin asioita voi tehdä ja jos sosiaaliset taidot kärsivät tai puuttuvat näppäämisen takia niin se vaan on niiiiin surullista :D. Tuo kyseinen aika, mikä koneella tulee viettää että se on huolestuttavaa on tietty aina riippuvainen katsojasta, koska universaalista normaaliutta ei oikeastaan ole missään olemassa...mutta noh. Nyt siis yritänkin alkaa, ja olen jonkun verran yrittänytkin, miettiä miten asiani heille ilmaisisin power point esityksellä. Taidan aloittaa miettimiseni taas kerran alusta ja samalla vilkaista läpi luentomateriaalia. Seuraavat avautumiseni, johtopäätökseni ja ratkaisuni tulevatkin sitten (enimmäkseen) löytymään prosessitekstistäni. Vi ses!

Ei, ei, ei. Uusiksi meni. Lätisin viime kerralla omista käsityksistäni elämän tarkoituksesta ja siis eihän se ole tässä välttämättä tarkoituksena. Olin aikalailla ajatellut väärin harkkatyön todellisen aiheen tai sen mitä se voisi olla. Eihän tässä tarvitse kellekkään välttämättä selittää oman elämän tarkoituksesta tai mietteistä. Vaan esitykseen valitaaan kohdeyleisö ja sen mukaan työn sisältökin tulee määräytymään. En ajatellut harjoitustyön tehtävänantoa tarpeeksi hyvin ja kirjoittelin jotain "aivot narikassa". Eli nyt pitäisikin valita se kohdeyleisö ja sitten alkaa hahmottelemaan mitä niille kertoisi ja miten....

Harjoitustyötä pitäisi ruveta kokoamaan ja miettimään. Sitä kyllä riittääkin, kun aiheena on elämän tarkoitus. Huh, mitähän tuosta sanoisi ja miten sen sanoisi ja esittäisi. Oma filosofiani siitä mikä on elämän tarkoitus on jotakuinkin tämä; en tiedä. No..tuosta ei paljo powerpoint esitystä tehdä, joten sanotaampa aiheesta jotain lisää ja jospa siitä jotain rakentuisi. Ei kukaan ihminen tiedä elämän tarkoitusta ja toisaalta sen tietävät kaikki. Ei kukaan ole määrännyt sille jotain tiettyä tarkoitusta tai jos on niin ei sitä minulle ole kerrottu. Jokainen saa itse miettiä ja päättää tarkoituksensa minun mielestäni. Elämän tarkoituksia siis onkin tasan yhtä monta kuin on ihmisiäkin. Jos siis etsitään jotain aiempaa isoa filosofiaa jota verrata minun näkemykseeni se voisi olla esim. Sokrateen aikaisen antiikin filosofian käsitys elämän tarkoituksesta. Siellä elämän tarkoituksena pidettiin sitä että ihminen yrittäisi elää onnellisesti, "hyveellisen elämän". Siitä mikä se "hyve" oli tosin hieman kiistaa, mutta kuitenkin.
Kun minulta kysytään siis; mikä minun mielestäni on elämän tarkoitus, vastaankin jotakuinkin 'elää hyvä ja onnellinen elämä'. Minä yritän elää niin että oloni olisi hyvä, turha kai täällä on onnettomana tallustaa. Mutta ei keinolla millä hyvänsä, vaan "moraalin rajoissa". Yritän siis elää onnellisesti kuitenkaan muita satuttamatta. Minusta toisia ihmisiä pitää kohdella niinkuin haluaisit toisten sinua kohtelevan. Minä en siis pysty olemaan onnellinen toisten kustannuksella, tätä voisi myös kutsua omaksitunnoksi. Itse asiassa olen huomattavasti onnellisempi elämän niinä hetkinä jolloin saan jonkun muun tehtyä onnelliseksi, toisten auttaminen saa minut hyvälle tuulelle. En ole vielä varma miten aion esitykseni tehdä, mutta tässä olisi hieman näkökantaa siitä mitä esitykseni tulee kertomaan, minun näkemyksestäni tästä kyseisestä aiheesta. Yritän käyttää kuvia ainakin jonkin verran, elävöittämään esitystäni, mutta en ole vielä varma mitä kuvia ja miten niitä käytän. Nyt ei tulekkaan asiasta enempää mieleen, mutta nyt on ainakin alkuarvot asetettuna :).